2 tapaa helpottaa uusien tapojen oppimista

Kun yritämme tehdä muutoksia arjen tapoihin, keskitymme usein tavoitteisiin ja ajatukseen lopputuloksesta. Kuitenkin tärkeintä on toiminta, tekeminen, konkretia. Koetetaan löytää niitä tekemisen tason asioita, joiden toteutuessa tavoitteisiin voidaan päästä. Pyri siis keskittymään tekemiseen, ei tavoitteeseen.

Törmäämme kuitenkin heti kahteen haasteeseen: mitkä toiminnot ovat oleellisia ja toisaalta miten ne saadaan osaksi arkea?

Pienet asiat

Opitut tavat ovat helppoja ja vaivattomia. Aivot saavat keskittyä muuhun kun tavat ohjaavat toimintaa monessa tilanteessa. Kun tapa on aivoihin iskostettu, se  pysyy siellä ja toiminta on automaattista, eikä motivaatiota tarvita juuri lainkaan sen toteuttamiseen.

Haasteena on kuitenkin, miten uusi tapa saadaan osaksi arkea. Mielestäni pienet tapamuutokset (vaikka useammatkin) ovat aina parempia kuin kerralla tehtävät suuret elämäntaparemontit. Pienillä muutoksilla saadaan monimutkaisemmastakin muutosprosessista helpompi. 

Aivomme assosioituvat uusiin tapoihin sen mukaan miltä ne meistä tuntuvat. Jos jatkuvasti koet epämukavuutta ja hankaluutta uutta toimintaa kohtaan, teet asioita "vasten tahtoasi". Tämän seurauksena koet negatiivisia ajatuksia uusia tottumuksia kohtaan ja tällainen negatiivisuus vaikuttaa voimakkaasti onnistumiseen. Tämän takia kannattaa edetä pienin askelin ja vähän kerrallaan. Pitää tekeminen niin yksinkertaisena kuin mahdollsita. Se lisää onnistumisen ja pystyvyyden tunteita. Parhaimmillaan voi sanoa:" Olipa se yllättävän helppoa!"

Laukaiseva tekijä

Muutosta tehtäessä tulee olla tietoinen siitä mitä on tekemässä. Usein me kuitenkin "unohdamme" tehtävänä olevan muutoksen, uuden tavan toimia. Muistaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin itse uuden toiminnan tekeminen. Miten voisisimme auttaa muistia? Tehtävään muutokseen voi liittyä joku laukaiseva tekijä, muistuttaja. Se ei lisää motivaatiota tai helpota itse toimintaa, mutta muistuttaa siitä. Se voi olla vesipullo pöydällä muistuttamassa riittävästä veden juomisesta tai hälytys puhelimessa nousta välillä työpöydän äärestä seisomaan.

Kaikille tulee välillä hetkiä, että äkisti muistaa mitä olikaan tekemässä. Tällaisissa tilanteissa laukaiseva tekijä on toiminut ja muistuttanut itse tekemisestä. Laukaiseva tekijä voi olla sisäinen tai ulkoinen. Sisäisenä tekijänä voisi pitää vaikka puhelimen viestien tai sähköpostien tarkistamista. Se on varmaan monilla meistä jo melko automaattista. Itse viesti voi sitten toimia ulkoisena laukaisevana tekijänä jos se vaikka muistuttaa jostain uudesta tavasta, jota olet harjoittelemassa. Laukaiseva tekijä voi olla myös luontainen tai se pitää itse luoda.

Siksi voisi olla hyvä hyödyntää esimerkiksi puhelinta tai sähköpostia muistuttajina uuden toiminnan tekemisessä.

Pohdi siis näitä kahta asiaa kun olet miettimässä arjen tapamuutosta:

1. mikä tai mitkä pienet konkreettiset ja tekemiseen liittyvät asiat veisivät omaa muutostasi eteenpäin. Valitse aluksi omien resurssiesi mukaan 1-3 mielestäsi oleellisinta asiaa. Keskity niihin. Vältä liian suurta muutosta kerrallaan.

2. Pyri löytämään itsellesi "muistuttaja". Laukaiseva tekijä, joka auttaa sinua muistamaan muutoksen ja uuden toimintatavan. Hyödynnä esimerkiksi teknologiaa tukemaan muutostasi.

Kuinka kauan oikeasti kestää muuttaa tapoja?

On esitetty, että kestää 28 päivää kehittää uusi tapa, tai ehkä 21 tai 18, riippuen keneltä kysytään.

University College of Londonin psykologi Phillippa Lallyn (European Journal of Social Psychology, 08/2009) tutkimuksessa kesti keskimäärin 66 päivää oppia uusia tapoja, kuten hedelmien syöminen päivittäin tai säännöllinen lenkkeily. Vaihteluväli oli laaja - joillakin kesti 18 päivää, toisilla jopa 245 päivää - ja jotkut tavat tietenkin ovat vaikeampia muuttaa kuin toiset: ei ole yhtä helppoa aloittaa vaikkapa syömään omena päivässä kuin opetella päivittäin tunti uutta kieltä. Toinen murrettu myytti oli ajatus, että muodostettaessa uutta tapaa - jos et onnistu uuden tavan toteutuksessa päivittäin - kaikki on menetetty. Tämä ei siis pidä paikkaansa vaan uuden tavan voi oppia, vaikka välillä tulee takapakkeja ja uuden tavan "harjoittelu" jää jonain päivänä väliin.

Elämäntapavalmentajat ja -gurut käyttävät 28 päivän sääntöä siksi, että se tekee tapojen muuttamisesta riittävän haasteellista, mutta motivoinnin kannalta oletettavasti myös "riittävän helppoa". Ensimmäinen ongelma tässä on perin yksinkertainen: tapojen muuttaminen on vaikeaa. Aivomme on suunniteltu käyttämään oikoteitä, tekemällä mahdollisimman monia tapoja, toimintaa ja käyttäytymistä automaattiseksi.

"Onko tapojen muuttamisen tarkoituskin olla vaikeaa? Onko sellaisella tavalla mitään käyttöä aivojen kannalta, mikä ei vapauttaisi aivoenergiaa kiireellisemmille ja tärkeämmille toiminnoille?"

Tapojen muuttamisen ongelmana on, että meillä on taipumus ajatella tapojen muuttamista hieman väärästä näkökulmasta.

Pitää ymmärtää, että tavat ovat aina vastauksia erilaisiin tarpeisiin. Yritämme usein muuttaa tapojamme ottamatta huomioon sen epäsuoria vaikutuksia. Jos syöt huonosti, voit päättää aloittaa syömään paremmin. Ongelmana voikin olla se, että syy miksi syöt hampurilaisia ​​ja jäätelöä on tunteaksesi lohdutusta, rentoutta ja iloa. Silloin pelkästään se, että alkaa syödä vihersmoothieita ja parsakaalia on kuin yrittäisi korjata puhjenneen autonrenkaan vaihtamalla autoon öljyt. Tai päätät katsoa vähemmän televisiota. Mutta kun haluat katsoa televisiota... Pitäisi siis lopettaa TV:n katselun haluaminen! Teemme päätöksiä, jotka taistelevat koettuja tarpeitamme vastaan.

"Tapojen ketjut ovat liian heikkoja, että niitä tuntisi kunnes ne ovat liian vahvoja rikottaviksi!"

Mieti omalta kohdaltasi, miten omat tapasi ohjaavat sinua. Koeta löytää erilaisia tarpeita miksi joku tapa on muodostunut ja millaisia korvaavia asioita voisi arjesta löytää vastamaan näihin tarpeisiin ja tunteisiin.