Ennaltaehkäisy on parasta terveydenhoitoa

Pekka Puska, entinen Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen johtaja, on todennut, että ”lääketieteellisen tiedon perusteella voimme sanoa vakuuttavasti, että useimmat kansantautimme ovat hyvin myöhäiseen ikään asti ennaltaehkäistävissä olevia tauteja”. Tuohon ajatukseen kiteytyy paljon asiaa ja kysymyksiä. 

Mitä on todellinen ennaltaehkäisy esimerkiksi työselämässä? Entä sen ulkopuolella? Kenen vastuulla se on? Tulisiko työterveyshuollon tai työnantajan kantaa vastuu työntekijöiden työkyvystä? Miksei ennaltaehkäisyä tehdä enempää, kun varmasti tiedetään mitä pitäisi tehdä? Vai tiedetäänkö aidosti? 

    

                "Mitä on todellinen ennaltaehkäisy?"

Tietoa on kaikilla saatavilla helposti, mutta tietoa ei osata hyödyntää tai sitä ei ymmärretä. Ihmisillä on enemmän tietoa kuin koskaan, mutta silti tiedetään vähemmän. Miksi muuten ihminen kohtelee itseään ja terveyttään niin kaltoin kuin moni tekee? Terveydestä ja sen suuntauksista on muodikasta puhua. Äärilaidasta toiseen sijoittuvat, erilaiset ”oikeat” tavat toteuttaa liikuntaa tai ruokavaliota, tekevät kaikesta sekavaa ja ajoittain kiihkomielistä ”yhden asian” ajamista ainoana oikeana tapana. 

Totuus lienee kuitenkin, ettei meitä ole kahta samanlaista, vaikka perusfysiologialtamme olemmekin samankaltaisia. Siksi ei voi sanoa: ”tämä toimii varmasti sinulle!” tai ”tämä ei toimi sinulle!” Maltillinen kokeilu, kohtuus ja avarakatseisuus sekä aito oman kehon kuunteleminen ovat onnistumisen edellytyksiä.  Puhumattakaan oikeasta asenteesta.

Ennaltaehkäisy on työterveyshuollon tärkein, lakisääteinen tehtävä. Työterveyshuoltojen ansaintalogiikka kuitenkin perustuu enemmänkin sairauden hoitoon eli ollaan kaukana ennaltaehkäisystä. Se tehdään mitä laki velvoittaa vähintään tekemään, mutta ei juuri muuta.  Ennaltaehkäisyä on vaikea mittaroida, siihen on vaikea liittää euron kuvia, se vaatii aikaa, siinä on valtavasti muuttuvia tekijöitä. 

Elämme voimakkaasti muuttuvassa maailmassa ja myös työterveyshuoltojen on kehitettävä toimintansa ennaltaehkäisevää puolta voimakkaasti. Työterveyshuoltojen resurssit eivät tällä hetkellä useinkaan siihen riitä, joten yhteistyö yksityisen sektorin kanssa voisi olla useinkin hyödyksi kaikille osapuolille.

      "Ennaltaehkäisy on asenteisiin ja ajatusmaailmaan vaikuttamista."

Ennaltaehkäisevä työ saatetaan kokea vaikeaksi ja haastavaksi. Se on kuitenkin se tie, jolla aidosti vaikutetaan tulevien vuosien ja ikääntyvien työntekijöiden ja kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Asioihin tulee pyrkiä vaikuttamaan reilusti ennen kuin ongelmia ilmenee. Ennaltaehkäisy on asenteisiin ja ajatusmaailmaan vaikuttamista. Kohteen tulee olla halukas muuttamaan tapojaan terveyttään edistävään suuntaan, muuten tulokset jäävät laihoiksi tai tulevat esiin vasta pitkä ajan jälkeen.

Minun mielestäni jokaisen tulee ottaa vastuu omasta työkyvystään ja terveydestään. Jos kokee, ettei tiedä tarpeeksi, apua ja tietoa löytyy varmasti. Käytetään maalaisjärkeä ja pidetään kohtuus mielessä. Nautitaan elämästä terveydestä huolehtien, pyritään oppimaan itsestä ja omasta kehosta uutta, kehitytään ja kehitetään. Ei ennaltaehkäisyn tarvitse olla vaikeaa…

Terveys ja oma vastuu

Terveys on suomalaisilta kysyttäessä elämän arvoista suurin. Jostain syystä se on kuitenkin monelle itsestäänselvyys, kunnes se menetetään. Terveyden merkitys avautuu todenteolla siinä tilanteessa kun ei pystytäkään toimimaan kuten aikaisemmin. Työkyky menee, liikuntakyky heikkenee, puhumattakaan vakavammista, jopa elämää uhkaavista sairauksista.

     "Työterveyshuolto on nykymuodossaan enemmän sairaudenhoitoa"

Työpaikoilla on rakennettu työntekijöiden terveyttä tukevia rakenteita; tietenkin on pakollinen työterveyshuolto, on erinomaisia malleja varhaiseen välittämiseen ja tuetaan liikunta- ym. harrastuksia ja niin edelleen. Kaikki ovat tärkeitä ja niitä tarvitaan, mutta noissa kaikissa edellä mainituilla on myös omat puutteensa. Työterveyshuolto on nykymuodossaan enemmän sairaudenhoitoa, varhainen välittäminenkin on aina hieman jäljessä, kun puhutaan henkilöstä, jolla sairauspoissaolojen määrä on jo lähtenyt nousuun.

Liikunnan tukeminen helpottaa aktiivisten ja valmiiksi liikunnallisten harrastamista, mutta ei saavuta niitä, joilla liikunta ei ole niin luonnollinen osa arkea ja joilla sitä kautta tulevaisuuden terveysriskit ovat suuremmat. Todellinen, suunnitelmallinen ennaltaehkäisy edellyttää toimia aikaisemmin ja vaatii ennen kaikkea yksilön tukea ennen kuin terveyttä uhkaavat riskit ovat edes ilmaantuneet. Tärkein asia kuitenkin on yksilön oma vastuu, ajatusten ja jopa asennemaailman muutos.

Työtä tarjoavan yrityksen tehtävä on raadollisesti ajateltuna ainoastaan tuottaa voittoa. Yrityksen velvollisuus on pitää työnteko turvallisena ja pitää huolta, ettei työn tekemisestä aiheudu terveysriskejä. Kaikki työkykyä ylläpitävä ja tukeva toiminta, toimenpiteet ja tuki, lain velvoittamia asioita lukuun ottamatta, ovat sille täysin vapaaehtoisia. Siksi haluankin nostaa esiin työntekijän ja jokaisen yksilön vastuun omasta terveydestään/työkyvystään/toimintakyvystään/hyvinvoinnistaan.

"Erityisesti elintapasairauksista puhuttaessa törmään usein puhtaasti asennemaailmaan" 

Kaikkiin sairauksiin ei tietenkään voida vaikuttaa, mutta on todettu monien sairauksien liittyvän voimakkaasti elämäntapoihin. Ja se on asia, johon meistä jokainen voi vaikuttaa! Omaa terveyttä ei saa ulkoistaa muille. Aina on jotain mitä voi sen edistämiseksi tehdä, pieniä asioita arjessa ja valinnoissa. Silti sairaus voi iskeä, mutta mielestäni ei voi, eikä saa piiloutua sukurasitteen tms taakse: ”Meillä suvussa on aina ollut korkeaa verenpainetta!” – missä suomalaisessa suvussa ei ole ollut? Sukurasite tarkoittaa, että riski sairastua on kasvanut, mutta ei automaattisesti sitä, että sairauden puhkeaminen on vain ajankysymys. Mielestäni jokaisen tulisi tehdä kaikkensa terveytensä eteen, eikä saisi fatalistisesti vain odottaa milloin se tauti iskee.

Erityisesti elintapasairauksista puhuttaessa törmään usein puhtaasti asennemaailmaan ja jopa tietämättömyyteen. Sairauksien uhkaa ei pidetä vakavana, kun tilanne on juuri nyt hyvä ja oireet eivät edes välttämättä tunnu missään. Kuitenkin samanaikaisesti paino nousee, liikunta on olematonta, ravitsemus on retuperällä, tupakoidaan, alkoholin käyttö on merkittävää, työstressiä, unihäiriöitä… Mitä tarvitaan, että hälytyskellot soivat? Kaikille ei edes se ensimmäinen sydänkohtaus riitä.

   

Todellinen ennaltaehkäisy vaikuttaa ihmisten ajatteluun, asenteisiin ja tietoon. Se tukee elämäntapamuutoksissa ja auttaa ottamaan itse vastuuta omaan terveyteen ja työkykyyn liittyvissä asioissa. Parhaimmillaan jo ennen kuin ensimmäistäkään terveydenriskitekijää on olemassa.

Elämäntapamuutos – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Nykyään lähes kaikkea hyvinvointiin, terveyteen ja ulkonäköön liittyviä tuotteita ja palveluja markkinoidaan elämäntapamuutoksen varjolla. Mainoslause: ”Tämä mahdollistaa pysyvän elämäntapamuutoksen ja saat pysyviä muutoksia aikaan jo parissa viikossa, muuttamatta mitään…!” jo sinällään pitää sisällään paradoksin: pysyvä – parissa viikossa – muuttamatta mitään.

Tutkimuksissa on todettu, että käsittämättömät 90-95% runsaasti painoaan pudottaneista henkilöistä lihoo painonsa takaisin kahden vuoden aikana – ja usein korkojen kera! Miksi?

Syynä on se, että erilaiset dieetit ja tiukasti rajoitetut ruokavalinnat, sekä ylimitoitettu liikuntarutiini eivät useinkaan - kuten tutkimustulos osoittaa – jää pysyviksi tavoiksi arkirutiineja. Miksi?

Voimakkaasti rajoitetut, ja tiukat, usein lyhytkestoiset ”kuurit” ovat hankalia ja vaativat paljon enemmän aikaa ja tukea, kuin henkilöille on useinkaan tarjolla. Ihminen on perimmiltään mukavuudenhaluinen ja hänelle on tärkeää saada jotain vastineeksi ponnisteluistaan. Hän haluaa pääsääntöisesti nauttia tekemisistään ja tiukoilla ”kuureilla” se ei helposti onnistu.

Pysyvä elämäntapamuutos vie aikaa. Monella on jopa vuosikymmenien aikana opittuja tapoja toteuttaa asioita taustalla. Poisoppiminen ja uuden omaksuminen vie paljon aikaa ja vaatii melkoisesti tietoista ajattelutyötä valintojen ja omien toimintatapojen muokkaamisessa. Puhutaan vähintään kahdeksan (8) kuukauden ajanjaksosta, jolloin on todettu, että uusilla tavoilla voi olla pysyvyyttä. Se on pitkä aika!

        "Elämäntapamuutos vaatii ajattelua ja tietoisuutta valintojen äärellä."

No miten ”oikeaoppinen” elämäntapamuutos sitten tehdään? Mielestäni elämäntapamuutos EI tapahdu siten, että joku ulkopuolinen sanelee tarkasti miten tulee toimia, jotta paino putoaa tai kunto nousee ideaalimaailmassa ja lyö ohjeet käteen, että toimi näin ja saat pysyviä tuloksia (sellaisia ei olekaan!) Huikeita tuloksia saadaan aikaan esimerkiksi puolessa vuodessa, mutta jo vuoden kohdalla useimmilla on palattu vanhoihin tapoihin. Elämäntapamuutos lähtee henkilön itsensä omista arvoista ja tavoitteista, motivaatiosta ja elämäntilanteesta. Elämäntapamuutos tarkoittaa sitä, että henkilö tekee arjessaan pääsääntöisesti oikeita valintoja omien tavoitteittensa suhteen. Elämäntapamuutos vaatii ajattelua ja tietoisuutta valintojen äärellä. Se on myös määrätyllä tavalla sallivaa ja rentoa, koska eihän olla millään kuurilla, kyseessä ei pitäisi olla projekti vaan prosessi, ei ole kiire ja töitä muutoksen kanssa tehdään loppuelämää varten! 

Mielestäni elämäntapamuutoksen mittareina toimisivat paremmin jonkinlaiset toimintaa mittaavat mittarit kuin esimerkiksi pelkkä paino tai juostut kilometrit. Elämä viskelee; sairasteluja, elämänmuutoksia, työhaasteita – kaikki nämä aiheuttavat sen, että välillä mennään eteenpäin ja välillä vähän taaksepäin. Jos mitataan vain esimerkiksi sitä painoa, tasanne tai kilon parin takaisin tuleminen voi merkitä hyvin alkaneen toiminnan loppumista, koska tulee tunne epäonnistumisesta.

Sitä vastoin jos seurataan toimintaa, on mahdollisuus monipuolisemmin tarkkailla kaikkea henkilön muutokseen liittyvää. Elämäntapamuutos on nimensä mukaisesti tapojen muuttamista, uudelleen oppimista - siis toimintaa! Toiminnan seurauksena terveytemme/hyvinvointimme/painomme/kuntomme asettuu siihen mihin se oman tekemisemme perusteella tuleekin asettua. 

Mieti siis tarkasti ennen kuin aloitat kituuttamisen seuraavan kerran. Mitäs jos nyt tekisinkin asiat oikein ja pyrkisin aidosti vaikuttamaan kaiken toiminnan perustaan ja ytimeen – omiin toimintatapoihini! Kun ne muuttuvat kohti parempaa, myös fiiliksessä, ulkonäössä, painossa – missä tahansa – alkaa näkyä positiivisia muutoksia.

Unohda siis kiire ja tee asiat rauhassa, ja tee ne oikein!