Elämäntapamuutoksen kompastuskivet, 3/3

Elämäntapamuutoksen kompastuskivien kolmannessa osassa käsittelen muutoksen hankaluutta. Se on mielestäni erittäin merkittävä syy epäonnistuneisiin tapamuutoksiin. Teet asioita, jotka eivät ole määrätyllä tavalla luonnostaan mielekkäitä, ja jotka ovat vaikeita ja stressaavia sekä arjen haasteisiin suhteutettuna ylimitoitettuja. Tapojen muuttamisessa täytyy jossain määrin tehdä asioita, joita et ole tehnyt aiemmin, mutta epämiellyttäviä sinun ei ole onnistumisen varmistajina todellakaan pakko tehdä.

Hankaluus - "En mä jaksa tätä jatkuvaa stressiä siitä, mitä mä saan ja mitä en saa tehdä!"

Kaikki tuntevat esimerkiksi lihaskuntoharjoittelun moninaiset hyvät vaikutukset ja tehokkuuden lihasten toimintakyvyn parantamisessa. Miksi kaikki eivät sitten käy vaikkapa kuntosalilla? Kaikki tuntevat kestävyysharjoittelun sydäntä vahvistavan vaikutuksen. Mikseivät kaikki lenkkeile tai käy hiihtämässä? Siksi, että meillä on kaikilla omat mieltymyksemme ja intohimomme liikunnankin suhteen. Siksi, että jokaisen muutosprosessi on omansa kaltainen.

Jos et ole saanut koskaan vaikka siitä kuntosalista hyviä fiiliksiä ja kokemuksia, on vaikeaa innostua ajatuksesta lähteä sitä tekemäänkään. Vaikka järki sanoo tai sinulle käteen tulostettu ohjelma sanoo:"Kuntosalille!". Voit siitä tietenkin innostua ajan kanssa, tottakai. Mutta ehkä edellisen kaltaisessa tilanteessa kannattaa aluksi hakea niitä hyviä fiiliksiä vaikka kaikille mahdollisesta kävelystä, uinnista tai vaikka pyöräilystä. Ja myöhemmin sitten hyvän opastajan kanssa tutustua kuntosalimaailmaan rauhassa ja avoimin mielin. Muista, että kyseessä on nyt tapojen muuttaminen. Ei kaikki arjen tottumukset kerrallaan myllertävä lyhytkestoinen projekti.

Myös ravitsemukseen liittyvät muutokset ovat monesti raskaita ja hankaluuksia arkeen aiheuttavia. Esimerkiksi muodikkaan gluteiinittoman ja maidottoman ruokavalion kaltaisen tai vastaavan, paljon kieltoja sisältävän, "määräyksen" haasteena elämäntapamuutoksen näkökulmasta on nimenomaan sen mukanaan tuomat hankaluudet perusarkeen. Joudut kerralla laittamaan kokonaan uusiksi ruokakaapit, tehtävät ruoat, ravintolassa syötävät ruoat, kauppalistat, tutut reitit kaupassa ja lista kielletyistä ruoka-aineista on pitkä. Jos edellä mainittu rajoittaminen on terveyden kannalta välttämätöntä, se tietenkin on pakko jotenkin tehdä.

Perusajatus voi olla hyvä, ja joissain tapauksissa perusteltukin, mutta toiminnan tasolla se voi aiheuttaa liikaa hankaluuksia kerrallaan, jolloin riski tapamuutoksen epäonnistumiselle kasvaa merkittävästi. Voisiko em. ruokavaliota, jos sitä halutaan toteuttaa, lähteä rakentamaan osissa? Sinun todellisten voimavarojesi mukaan? Yksi tai kaksi asiaa kerrallaan? Me ihmiset olemme perusluonteeltaamme sellaisia, ettemme tee kovin kauaa asioita, jotka ovat hankalia ja vaikeita.

Onnistuneen elämäntapamuutoksen olisi siis oltava pitkäjänteistä, mahdollisimman arjen tasolle vietyä, jossain määrin jopa helppoa.

Vinkkejä pohdintaan:
         
             1. Asennoidu muuttamaan asioita pysyvämmin, mieti miksi haluat muutosta ja mitä se sinulle tuo? Hyvässä ja pahassa.
             2. Jotta uudet tavat istuvat osaksi pysyvämpää tapaa elää terveellisempää elämää, niiden tulee toistua riittävän usein ja riittävän kauan.
             3. Valitse muutoksen kohteeksi pieniä asioita, jotka vievät sinua kohti tavoitettasi. Siksi mieti muutoksia, jotka sopivat omaan tilanteeseesi parhaiten juuri nyt. Keskity niihin ja lisää haastetta voimavarojesi ja kehittymisesi mukaan.

Sinulla on ne tavat, jotka itse valitset. Voit myös valita muuttaa niitä. Muutos täytyy kuitenkin aina itse tehdä. Asiat harvoin muuttuvat itsestään toivottuun suuntaan.

Elämäntapamuutoksen kompastuskivet, 2/3

Aloitin kolmeosaisen blogisarjan elämäntapamuutoksen haasteista kirjoittamalla ensimmäisessä osassa liian suuriin odotuksiin liittyen muutokseen. Tällä kertaa aiheena elämäntapamuutoksen kompastuskivistä on kiire. Edellisessä kirjoituksessani (linkki tekstiin) sivusin jo aihetta koskien tuloksen saavuttamisen kiirehtimistä. Tässä blogissa keskityn enemmän arjen ajankäytön haasteisiin ja koettuun ajanpuutteeseen, joka usein mainitaan suurimpana esteenä uusien elämäntapojen oppimiselle.

Kiire - "Kun ei mulla ole aikaa tehdä tälle nyt mitään!"

Arjen kiireitä pidetään syynä monen epäonnistuneeseen elämäntapamuutokseen. Ei ehditä liikkua tai tehdä ruokaa itse. Nukutaan liian vähän ja elämä stressaa. Eletään ruuhkavuosia ja lapset ovat pieniä. Erittäin suuria haasteita, kyllä. Mahdottomia ratkaista? Ei.

Patenttiratkaisua ei kuitenkaan ole. Jokaisen arki on omansa kaltainen, ei ole sellaista ratkaisua, joka sopii varmasti kaikille. Koettu ajanpuute on tunteena aito. Kukaan ei ulkopuolelta voi sanoa, ettei sinulla voi olla kiire. On kuitenkin hyvä miettiä, onko koettu sama kuin todellisuus. Suomalainen kuitenkin viettää esimerkiksi television ääressä keskimäärin kolme tuntia päivässä (lähde: Finnpanel).

Elämässä on vaiheita ja tilanteita, joissa ihminen saattaa menettää oman ajankäyttönsä hallinnan ja elämä on selvitymistaistelua. Tilapäisenä tällaisia tilanteita tulee jokaisen eteen, mutta jatkuvana aiheuttaa valtavasti terveydellisiä haasteita. Ajanhallinta on myös elämänhallintaa.

"Asenne  ratkaisee paljon myös ajanhallinnan kehittämisessä, kuten kaikessa omaan terveyden ja hyvinvoinnin kehittämisessä"

Omaan ajankäyttöön voi suhtautua kuin mihin tahansa taitoon, myös sitä voi opetella ja kehittää. Usein, viitaten edellisen tekstin kiireeseen saavuttaa tuloksia, ongelma ja haaste ulkoistetaan. Palkataan vaikkapa valmentaja tekemään ajankäytölle suunnitelma esimerkiksi kunnon ja painonpudotuksen suhteen. Tilanne on monella tavoin haastava, sillä suunnitelma voi olla hyvinkin kuulostaa tällaiselta: aamulenkki joka aamu, kuntosali 5-6 x vko, ei saa syödä tätä, syö vain tuota, nuku 8-9 h yössä, vältä stressiä... Hyviä ohjeita, varmasti. Mutta miten saat ne omaan arkeesi kun siellä ei tuntunut olevan tilaa edes sille kävelylenkille?

Mieti siis mihin sinun aikasi kuluu. Tee vaikka lista peruspäivästäsi ja kirjaa ylös mihin se 24h/1440min oikein kuluu. Näin saat otteen niistä aikarosvoista, joita jokaisella arjessa on.

Seuraavaksi voit pohtia mistä voit oman terveytesi parantamiseksi luopua. Miten hyödyntää aikaa paremmin? Tehdä perheen yhteisiä juttuja liikunnallisemmin? Tehdä ruokaa yhdessä? Osallistaa lapsia ruoanlaitossa? Katsoa vähemmän televisiota? Oppia sanomaan "Ei!"....

Kaikki aika mitä meille annetaan kuluu johonkin. Jos vähennät television katselua 30 minuuttia päivässä, se tekee viikossa 3,5 tuntia...

Vinkkejä pohdintaan:

1.      Mieti, onko tunne kiireestä sama kuin todellisuus.

      2.      Täytä ajankäytön päiväkirjaa ja mieti missä aikavarkaat ovat?

      3.      Mieti omaa ajankäyttöäsi - mistä voit oikeasti luopua ja miten hyödynnät arjen                   mahdollisuudet?

      4.      Tee itsellesi suunnitelma, pyri löytämään tapoja, joilla saat yleistä aktiivisuutta lisättyä arkeesi ja käytettävissä olevaan aikaasi. Ole realistinen, mutta päättäväinen.

     

Kuten muussakin arjen tapamuutosten tekemisessä, keskity toimintaan. Laadi suunnitelmasi toiminnan varaan - vain tekemällä saat aikaan muutosta. Rakenna muutos aina lähtökohtaisesti realistisista, oman arkesi mahdollisuuksista.

·     

Elämäntapamuutoksen kompastuskivet, 1/3

Nykyisin on muotia puhua elämäntapamuutoksesta. Siitä kirjoitetaan isolla lehdissä sankaritarinoita ja usein niihin liittyy suuri painonpudotus, tekijän hehkutus miten hän sen teki (usein muuttamalla valtavasti asioita elämässään) sekä lupaus siitä, että paluuta entiseen ei enää ole. Vaikka niin aina toivonkin, niin ikävä kyllä vuoden päästä tällainen "sankarilaihdutus" on enää muisto ja kilot palanneet takaisin. Surullista. Mutta miksi näin on? Miksei suurin osa onnistu pysyvässä muutoksessa?

Pohdin seuraavissa blogikirjoituksissani tyypillisiä elämäntapamuutoksen kompastuskiviä, joita vastaani on urallani tullut. Ne eivät välttämättä ole ainoat tai suurimmatkaan syyt, mutta hyvin usein eteen tulevia kylläkin. Alla listaukseni näistä syistä. Avaan ajatuksiani nyt ensimmäisestä kohdasta ja muista jatkan seuraavissa blogeissani.

Tyypillisimmät kompastuskivet:

1.      Liian suuret odotukset

2.      Kiire

3.      Hankaluus

Liian suuret odotukset - "Heti mulle kaikki tänne nyt!"

Liian suuret odotukset liittyvät usein oheiseen nykypäivänä yleiseenkin ajatteluun. TV:n laihdutusohjelmat, lehtien uusien dieettivillitysten esittely ja nuo edellä mainitut sankaritarinat ruokkivat kaikki ajattelua helposta projektista, joka kestää sen kolme kuukautta ja lopputuloksena on uusi hyvinvoiva, upea minä, jolla elämässä kaikki on kunnossa. Henkilö asettaa helposti itselleen ylisuuret odotukset ja tavoitteet (pahimmillaan joku muu asettaa ne) ja keskitytään lähinnä lukuihin ja ulkoapäin tulleisiin ohjeisiin. Henkilölle tulee syyllinen olo jos asetettu kilotavoite jääkin kymmenen kilon päähän, jos tavoitteena oli 20 kg. Miksi? Loistava tulos, mutta lähtökohtaisesti vaaka osoitti onnistumisen tai epäonnistumisen. Enkö onnistunutkaan? Menikö kaikki työni hukkaan? Nämä ovat aitoja kysymyksiä, joita henkilö itseltään kysyy.

Samalla monesti numeroita tuijottaessa unohdetaan oma sisäinen ajatusmaailma: itsensä hyväksyminen, sallivuus ja positiivinen ajattelu. Oleellinen kysymys ei ole mitä haluat muuttaa, vaan: Miksi haluat muuttua? Harvoin paino itsessään on vastaus kysymykseen miksi, vaan syynä on useimmiten oma jaksaminen, hyvä olo ja huoli omasta terveydestä. Mitäs jos mittareina olisikin ollut päivittäinen fiilis, onnistuneiden treenien määrä ja vaikkapa suunnitelman mukaisen ruokailun toteutuminen? Näissä onnistuminen aiheuttaa vääjäämättä myös sen painon putoamisen, mutta paljon vähemmillä paineilla ja epäonnistumisen tunteilla. Ja henkilöllä on aina mahdollisuus vaikuttaa suoraan omiin valintoihinsa ja tekemiseensä.

Haasteena on tietenkin aikajänne. Pysyvät tulokset tulevat hitaammin, mikä aiheuttaa ison haasteen motivaatiolle jos vain odotetaan nopeaa ratkaisua. Jos paino on noussut esim. viimeisen 40 vuoden aikana nykyiseen tilanteeseen - mikä todennäköisyys on tilanteen pysyvällä muuttamisella 3 kuukauden pikadieetillä? Olen aiemminkin tuonut esiin, että esimerkiksi paino ei ole pysyvä määre vaan elää jatkuvasti. Siksi on tärkeää oppia toiminnan tasolla oikeita malleja, jotka voi saada pysyväksi.

Toiminnan ja onnistumisen välillä on suora yhteys.

Elämäntapamuutoksissa ainoat mittarit eivät saisi olla pudotetut kilot, juostut kilometrit tai nostetut kilot. Niillä on oma paikkansa, mutta tuovat helposti epäonnistumisen tunteen jos asetetut tavoitteet eivät pilkulleen täyty tai ylity. Mielestäni on oleellisempaa miettiä asioita syvemmältä (miksi?) ja asettaa tavoitteita toiminnan tasolle ja seurata niiden onnistumista. Näin voit nauttia onnistumisesta kun tiedät, että olet liikkunut enemmän, tehnyt parempia valintoja, nukkunut paremmin. Muut tulokset ja ne kilotkin seuraavat varmasti ja vääjäämättä perässä.

Vinkkejä pohdintaan:

1.      Onko tavoite varmasti omasi - pohdi miksi se on sinulle tärkeää?

      2.      Kiinnitä päähuomio tekemiseen ja seuraa sitä

      3.      Kiinnitä huomio omaan olotilaasi ja tunteisiin - miltä tämä tuntuu?

      4.      Pyri ajattelemaan positiivisesti ja ole tyytyväinen kaikesta kehityksestä oikeaan suuntaan

Tapojen muuttamisen neljä askelta

Ihmisellä on satoja erilaisia, yksilöllisiä tapoja. Siksi niiden muuttaminen edellyttää aina yksilöllisiä ratkaisuja. Tässä blogikirjoituksessa koetan kuitenkin avata yleisellä tasolla mistä tapojen muuttamisessa on kyse ja millaisilla konkreettisilla askeleilla sinäkin voit onnistua.

"MUUTOKSEN MAHDOLLISUUS ON AINA OLEMASSA

Ensimmäinen askel: tunnista rutiini
Jokaisen tavan taustalta löytyy yksinkertainen kehä: ärsyke --> rutiini --> palkinto.
Yksittäisen tavan ymmärtämiseksi, sinun tulisi tunnistaa oman kehäsi eri osat, jotta voit alkaa etsiä tapoja korvata vanhoja paheita uusilla tavoilla toimia.
Rutiini on yleensä se helpoin tunnistettava; se on se tapa, jota halutaan ryhtyä muuttamaan. Eli esimerkiksi: iltapäivällä tekee mieli syödä vaikkapa suklaapatukka, ja sinulle on tullut tapa töissä käydä ostamassa se sekä syödä se tauon aikana jutellessasi työkavereittesi kanssa.

Seuraavaksi pitää alkaa miettiä vähemmän ilmeisiä kysymyksiä: Mikä toimii tämän rutiinin ärsykkeenä? Nälkä? Pitkästyminen? Alhainen verensokeri? Kaipaat taukoa? Entäpä palkinto sitten... Suklaapatukka sinällään? Ympäristön vaihtuminen? Tauko? Työkavereiden tapaaminen? Vireystilan nousu verensokerin nousun myötä?

Toinen askel: testaa erilaisia palkintoja
Palkinnot tyydyttävät jotain haluja, siksi ne ovat tehokkaita. Tämä on aikaavievin osa tapojen muuttamisessa, koska erilaisia palkintoja olisi hyödyllistä testata.

Esimerkissämme ensimmäinen palkinnon kokeilu voisi olla vaikka käydä ulkona kävelemässä ostamatta mitään ja mennä takaisin oman työpöydän ääreen. Seuraavana päivänä käydä ostamassa se suklaapatukka, mutta mennäkin suoraan työpöydän ääreen syömään sen. Kolmantena päivänä ostamalla omena ja syödä se jutellen työkavereiden kanssa. Seuraavana päivänä omena ja vaikkapa kahvikupillinen. Sitten voisi mennä juttelemaan työkavereiden kanssa ilman mitään syötävää ja palata takaisin työpöydän ääreen.

Eli ytimessä on se, että päättää mitä tekee suklaapatukan ostamisen sijaan. Yritetään löytää niitä haluja, mitä suklaan ostamisen takana on. Kumpaa kaipaat enemmän  - suklaata vai vain taukoa? Onko se nälkää - jolloin omena kävisi yhtä hyvin? Kaipaatko lisää energiaa - tällöin kahvin tai sen omenan pitäisi riittää? Muiden seuraa - jolloin voit vain mennä juttelemaan?

"SINULLA ON NE TAVAT, JOTKA OLET VALINNUT

Vertaa muutamaa palkintoa keskenään ja kirjoita vaikkapa paperille kolme asiaa, jotka tulevat mieleesi kun palaat pöytäsi ääreen. Tunteita, satunnaisia ajatuksia, tunteiden herättämiä ajatuksia tai vain kolme sanaa jotka tulevat mieleesi. Sen jälkeen laita puhelin hälyttämään 15 minuutin kuluttua ja kysy itseltäsi:"vieläkö mieleni tekee suklaata?"

Asioiden kirjaaminen on tärkeää siksi, että joudut tiedostamaan mitä mietiskelet, miltä tuntuu ja se myös helpottaa ajatusten tunnistamista jälkeenpäin. Aikarajan ansiosta tiedät, että mieliteot asettuvat siinä ajassa. Jos se ei ole mennyt ohi, johtuu se muusta syystä. Jos vielä työkaverin kanssa juttelun jälkeenkin haluat käydä ostamassa sen suklaan, syy ei ole siis seuran kaipuu. Toisinpäin; jos haluat palata työpöytäsi ääreen juteltuasi vartin kollegasi kanssa, tiedät, että se olikin tauko ja seura, jota halusit. Ei suklaa.

Askel kolme: löydä ärsyke
Ympärillämme on lukemattomia ärsykkeitä jatkuvasti. On vaikea löytää se ärsyke, joka laukaisee sinun tapasi toimia. Tutkimusten mukaan lähes kaikki ärsykkeet kuuluvat yhteen viidestä eri ryhmästä (Duhigg:Tapojen voima, 2012)

  paikka
  aika
  tunnetila
  muut ihmiset
  välittömästi tapaa edeltävä toiminta

Siispä, jos yrität saada selville ärsykkeen joka edeltää suklaan ostoa, voit kirjoittaa itsellesi vastaukset seuraaviin kysymyksiin heti kun halu herää:

  Missä olet?
  Paljonko kello on?
  Miltä tuntuu?
  Ketä muita on paikalla?
  Mitä tapahtui ennenkuin mieliteko heräsi?

Muutaman päivän jälkeen alat löytää samankaltaisuuksia ja sen jälkeen tiedät tarkemmin mihin kiinnittää huomiota. Esimerkiksi, että se toistuu aina samaan aikaan ja ärsyke oli selkeästi alentunut verensokeri ja seuran kaipuu, ja palkintona oli tauko, jonka vietit kollegan seurassa suklaata syöden.

Askel neljä: Tee suunnitelma
Tapa on valinta, jota aluksi tehdään tarkoituksellisesti. Pian lakkaamme ajattelemasta asiaa, mutta toiminta jatkuu, jopa päivittäin. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, tapojen muuttamisen äärellä pitää olla läsnä. Se tekee monelle tapojen muuttamisesta raskasta, koska asiat eivät muutu itsestään. Ne pitää muuttaa! Se vaatii ajatustyötä ja harjoittelua, ja tuntuu siksi raskaalta.

Tee siis suunnitelma itsellesi tavan muuttamisen suhteen. Yksinkertaisessa esimerkissämme suunnitelma voisi kuulostaa vaikkapa tältä: "Syön hieman tukevamman lounaan ja kello 14.30 menen juttelemaan kollegan kanssa kymmeneksi minuutiksi kahvin kanssa"

On tietenkin selvää, että joidenkin tapojen muuttaminen on vaikeampaa, mutta toimintamalli on pääpiirteittäin sama. Joskus muutos vie enemmän aikaa, joskus tarvitaan enemmän yrityksiä, erehdyksiä ja taantumia.

"Kun kerran ymmärtää kuinka tavat toimivat, kun kerran löytää ärsykkeen, rutiinin ja palkinnon - voi alkaa hallita niitä."

Joka 3. suomalainen on laihdutuskuurilla, osa II

Meillä on nykyisin valtavasti tietoa miten painonpudottaminen vaikuttaa terveyteen sellaisilla ihmisillä, joilla sitä (painoa) on terveyden kannalta liikaa. Tiedämme millaisilla lainalaisuuksilla painoa putoaa ja mikä olisi järkevä tahti.

Miksi kuitenkin jatkuvasti tapaa ihmisiä, joilla on takana monenlaista kokeilua ja kuuria, dieettiä ja yritystä? Jotkut ovat jatkuvasti dieetillä. Siksi, ettei meillä ole nykyisin kärsivällisyyttä odottaa tuloksia vaan ne pitäisi saada heti. Painonpudotus on kuitenkin  enimmäkseen elämänhallintaa ja korvien välissä tapahtuvaa toimintaa kuin mitään muuta.

"Painonpudotus on mitä suurimmassa määrin elämänhallintaa"

Arjen tapojen muutokset ja pitkäjänteinen toiminta koetaan haastavaksi, koska siinä joudutaan välttämättä keskusteluun oman itsen kanssa. Joudutaan miettimään, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Miksi toimin vastoin omia arvojani ja terveyskäsitystäni? Taustalla on paljon asioita "pinnan alla", joiden olemassaoloa ei edes aina tunnisteta, mutta jotka vaikuttavat valtavasti kaikkeen tekemiseemme ja valintoihimme. Pinnan alla olevien asioiden tunnistaminen ja työstäminen on tärkeää jotta ymmärrämme valintojamme ja haasteitamme paremmin ja jotta pystymme niihin vaikuttamaan. Tavat eivät lisäksi muutu sormia napsauttamalla - niitä tulee harjoitella pitkäjänteisesti!

Nopeat painonpudotukset taas ovat mediaseksikkäitä. Niistä saa tehtyä TV-viihdettä, lehtijuttuja ja onnistujia pidetään määrätynlaisina sankareina. Ongelma on siinä, että tehdään asioita jotka kyllä auttavat painoa laskemaan lyhyellä aikavälillä joitain kuukausia, mutta samalla itse asiassa tehdään paljon sellaista jotka ovat haitallisia pysyvämmälle onnistumiselle. Lyhyellä aikavälillä vähän syöminen tuottaa paremman laihdutuksen, mutta pitkällä aikavälillä ruokamäärien tiukka rajoittaminen ennustaa tutkimuksissa painonnousua (Borg). Olisikin mielenkiintoista nähdä TV-ohjelma näistä suurimmista pudottajista ja superdieettaajista kolme-neljä vuotta ohjelman teon jälkeen... Kyllä siinäkin saataisiin draamaa aikaiseksi ja nähtäisiin kuinka hyödyllisiä nopeat painonpudotukset oikeasti ovat.

Terveellistä ja pysyvämpää painonpudotusta ajatellen tulisi kiinnittää huomiota enemmän tekemiseen ja toimintaan sekä jatkuvaan oppimiseen. Se, että on pudottanut puolessa vuodessa 25 kg, ei kanna jos ei ole opittu samalla pysyvän painonhallinnan tärkeimpiä asioita ja pysyviä tapoja toimia uudella tavalla. Paino tulee - tutkimustenkin mukaan - takaisin nopeasti ja vielä vähän yli entisen painon! Järkevällä ja maltillisella toimintatavalla, opettelemalla uusia tapoja ja ratkaisumalleja, joku toinen on voinut pudottaa samassa puolessa vuodessa esimerkiksi "vain" 5 kg, mutta on saanut kiinni uudenlaisesta, positiivisesta ajatus- ja toimintamallista suhteessa ravitsemukseen. Hän on päässyt paljon pidemmälle pysyvämmässä painonhallinnassa ja jatkossa myös painonlasku todennäköisesti saa vain lisävauhtia.

"Ratkaisut ongelmiin ovat lopulta yksinkertaisia, mutta vaativat usein melkoisesti ajatusmaailman muokkaamista."

"Hardcore-laihduttajat" tietenkin hymähtelevät tällaiselle pehmoilulle, mutta tosiasia on, että tutkimukset onnistuneista painopudotuksista tuovat esiin juuri näitä asioita. Mutta siinäpä se painonhallinnan avain onkin, eikä se niin hankalaa ole. Hankalaa siitä tekevät vain ihmisten odotusarvot miten nopeasti painon pitäisi laskea ja millä keinoin sitä pitäisi laskea. Ja lisäksi odotetaan, että joku ulkopuolinen kertoisi mitä minun pitää tehdä sen sijaan, että mietittäisiin itse mitkä asiat itsellä vaikuttavat asiaan.

Millaisia painonpudotuskokemuksia sinulla on? Oletko kerta kerran jälkeen sortunut liian suuriin odotuksiin ja nopean tuloksen tavoittelemiseen ilman, että painon todellisia syitä ja seurauksia on pohdittu?

Olisiko nyt aika tehdä jotain eri tavalla?

 Joka 3. suomalainen on laihdutuskuurilla, osa I

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän terveystutkimuksen vastaajista reilu kolmannes oli yrittänyt vakavasti laihduttaa edellisen vuoden aikana. Se ei toisaalta ole ihme, sillä yli puolet suomalaisista voidaan luokitella liikapainoisiksi.

Suomalaisten paino on noussut 1970- ja 1980- luvulta lähtien, vaikka viimeisten vuosien aikana kehitys on hidastunut. Tästä huolimatta ylipaino ja lihavuus ovat yleisiä Suomessa.

      ”Syö vähemmän ja liiku enemmän!”

Tämä viesti on varmasti kaikille tuttu. Mustavalkoisesti ajateltuna lihavuus johtuu pitkäaikaisesta energiankulutuksen ja -saannin epätasapainosta, toisin sanoen ruoasta saadaan enemmän energiaa kuin sitä kulutetaan. Tämä ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, miksi energiatasapaino on pielessä, miksi me syömme liikaa ja varsinkin terveyden kannalta monella kohtaa väärin?

Ihmisen syömis- ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttavat kymmenet, elleivät sadat eri tekijät. Ihminen tekee varovastikin arvioiden yli 200 ruokaan liittyvää päätöstä päivässä ja iso osa näistä päätöksistä on tehty meidän puolestamme ”etukäteen”. Esimerkiksi kulttuuri määrittää suurilta osin myös ruokakulttuuria eli tarjolla olevaa ruokavalikoimaa, ateriointitapoja ja – ajankohtia, sekä itse aterioita sisältöineen.

On tärkeää huomata, ettei itse ruoka monenkaan painon nousua ja lihomista ole aiheuttanut, vaan syynä on usein suorastaan epäterve suhde ruokaan. Kyllä laihduttajakin voi syödä leipää, perunaa ja jauhelihakastiketta, eli aivan tavallista ruokaa. Erilaiset dieetit ovat jatkuvasti lehdissä lopullisena ratkaisuna paino-ongelmiin. Ongelma on kuitenkin arjessa, sen päivittäisissä valinnoissa - niihin tulee tehdä muutoksia, jotka toimivat pitkällä aikavälillä ja luonnollisena osana arkea.

"Oletko ajatellut, että ne ihmiset jotka lähipiirissäsi ovat hoikempia ovat niitä, jotka kenties elävät elämäänsä ilman jatkuvaa dieettaamista tai laihduttamista?"

He syövät vapaammin ja suhtautuvat syömiseen muutenkin rennommin. Ruokailuun ja terveelliseen elämään liittyvät valinnat ovat luonnollinen osa arkea, joka sallii myös rennomman lähestymistavan syömiseen.

Syömisen vaikeus tai helppous on hyvin harvoin nykyisin kiinni siitä, etteikö meillä olisi tietoa. Usein syy löytyy siitä, ettei tiedosteta miksi teemme jatkuvasti huonoja ruokavalintoja. Vain tiedostamalla voimme vaikuttaa omaan käyttäytymiseemme. Vanhojen tapojen muuttaminen vaatii tietoista ajattelua valintojen hetkellä.

Toinen yleinen syy on liian mustavalkoinen ajattelu. Ruoka tai tavat luokitellaan joko hyviin tai huonoihin. Tätä ajattelua ruokkii lehtien palstoilla esiteltävät ”uudet laihdutuskeinot” ja lukemattomissa keskustelufoorumeissa käytävä vastakkainasettelu ja kiistely ”ainoan oikean ratkaisun” ympärillä.  Pienten muutosten ei uskota vaikuttavan riittävästi, jolloin annetaan kokonaan periksi. Ei ole malttia tehdä muutoksia rauhassa ja järkevästi.

Tämä johtaa usein liian tiukkoihin dieettikokeiluihin ja pettymyksiin siitä, ettei niistä pystytä pitämään kiinni ja periksi antamiseen – taas kerran. Tämä aiheuttaa turhaa epäonnistumisen tunnetta, stressiä ja vaikeuttaa myös sitä kautta painonhallintaa tai -pudotusta.

"Syntyy ajatus, että en pysty tai minulla ei ole sellaista itsekuria kuin muilla."

Lisäksi syömiskäyttäytymisessä hyvin yleinen ongelma on syömisen hallinnan puute. Syömisen hallinnalla tarkoitetaan, että hallitaan omaa fysiologista tarvetta syödä, mutta myös ajanhallintaa ja vielä isommassa kuvassa - elämänhallintaa. 

"Mitä vähemmän pitää ääntä laihduttamisesta tai elämäntapamuutoksesta, sen parempi!" Patrik Borg

Läheisten tuella on suuri merkitys laihdutuksen onnistumiseen. Todellisen syyn tulee lähteä sisältä, mutta se, että perhe ja läheiset tukevat prosessia, on onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Oletko huomannut ilmiötä, että yrittäessäsi laihduttaa alat kuulla sellaisia kommentteja kuin: "eihän se nyt haittaa jos sä yhden pullan syöt!" tai "älä nyt viitsi nipottaa!"... On mielenkiintoista, että ne, joiden tukea kaipaat ovatkin jopa suurimpia yrityksesi sabotoijia! Useimmiten kuitenkin tiedostamattaan, mutta yhtäkaikki - he pelkäävät muutosta!

"Miten sinä muutut? Miten se vaikuttaa ystävyyteemme? Voi kunpa minäkin olisin noin määrätietoinen!"

Taustalla voi olla kateutta, ajattelemattomuutta ja ennen kaikkea pelkoa muutoksesta. Luulen, että moni hyvä yritys on kaatunut siihen, että lähipiirin tuki on ollut puutteellista ja suorastaan tuhoavaa onnistumisen kannalta. Luultavasti kyynisesti ajatellen myös pahansuopuutta voi ilmetä, mutta uskon kuitenkin, että toiminta on usein miten tiedostamatonta.

Laihduttaminen ja elämäntapojen muutos ei koskaan etene täysin suunnitelmien mukaan. Haluat edetä maltilla, mutta muut eivät sitä välttämättä tiedä ja odottavat sinulta enemmän kuin itsekään teet. Paine kasvaa ja saatat tehdä jotain vähemmän viisasta ja homma saattaa kaatua käsiin. Muista, että ennen kaikkea - prosessi on sinun omasi! 

Kun aloitat tietoisen tapojesi muuttamisen on hyvä kysyä itseltään seuraavat kysymykset:

1. Mitä SINÄ haluat?


2. Miksi se on sinulle tärkeää?


3. Mistä joutuisit luopumaan saavuttaaksesi haluamasi?

4. Mitä voit saada sen tilalle?

5. Kuka tulee tukemaan ja kannustamaan sinua matkan varrella ja miten?

Elämäntapamuutoksen 5 vaihetta

Oletko koskaan miettinyt miten käyttäytymisen muutos etenee ja miksi siinä koetaan sellaisia haasteita ja vaikeuksia kuin koetaan? Tapojen muuttamiseen on tehtävä tietoista työtä ja tietoisia valintoja. Tavoista tulee pysyviä vasta useiden toistojen kautta ja siksi on tärkeää ymmärtää, mitä muutoksen taustalla on.

James Prochazka ja Carlo DiClemente kehittivät 80-luvulla transteoreettisen muutosmallin yhdistelmänä eri teorioista päihderiippuvaisten ja stressin hoitoon. Nykyisin samaa teoriaa käytetään pohjana myös laajemmin erilaisten elämäntapamuutosten toteuttamisessa. Teoria määrittelee muutokselle portaat, joita henkilö etenee omassa muutoksessaan. Avaan tässä hieman teoreettista taustaa jokaiselle muutokselle, joita matkana varrella teemme, tosipohjaisen tarinan avulla.














Matti on 48- vuotias mies, jolla viime vuodet ovat kuluneet pitkiä työpäiviä tehden esimiesroolissa. Lapset ovat kasvaneet huomaamatta jo teineiksi ja painoa on tullut, erityisesti vyötärölle jo parikymmentä kiloa "armeija-ajoista". Liikunta on jäänyt vähälle ja syöminenkin on vähän niin ja näin useiden palaverien sotkiessa päivittäistä ruokarytmiä. Matti kokee elämänsä hyvin kiireiseksi ja hektiseksi. Viime vuosina hänellä on ollut säännöllisesti myös univaikeuksia.

Muutosprosessin näkökilmasta Matti oli aluksi esiharkintavaiheessa, jossa hän ei kokenut muutosta vielä edes tarpeelliseksi ja asia ei ollut sellainen, joka olisi kaivannut toimenpiteitä. Matti kielsi ongelmat vähätellen niitä tai osaa hän ei edes tiedostanut. Tässä muutoksen vaiheessa Matti, vaiheelle tyypilliseen tapaan, vähätteli muutoksen tärkeyttä ja oman tilanteensa aiheuttamia terveysriskejä. Tässä vaiheessa Matille oli tärkeää antaa tietoa ja kertoa uusien mallien hyödyistä ilman painostamista.

"Itsehän minä nämä kiloni kannan!"

Muutaman viikon asioita mietittyään Matin muutosprosessi eteni harkintavaiheeseen. Matti tunnisti jo muutoksen tarpeellisuuden, mutta ei ollut valmis tekemään asialle mitään. Hän näki muutoksen tekemisen enemmän asioista luopumisena kuin jonkin saavuttamisena. Hän koki, että syy muutokselle tuli ulkopuolelta vaimon ja lääkärin suunnasta ja tarve ei tullut "sisäsyntyisesti", omien motivaatiotekijöiden summana. Matti koki ulkopuolisen tuen - erityisesti vaimonsa tuen - tärkeänä muutoksen toteutuksessa, mutta samalla ymmärsi, että todellinen muutos lähtee hänen omista, tärkeiksi koetuista tarpeistaan.

Matin muutos eteni valmistautumisvaiheeseen. Matti myönsi muutoksen tarpeellisuuden ja alkoi etsiä aktiivisesti ratkaisuja. Hän tunnisti, että muutoksesta aiheutuvat hyödyt ovat suurempia kuin haitat. Tässä vaiheessa hän teki kokeiluja uusien toimintatapojen toimivuudesta, mutta koki myös taka-askelia ja paluuta vanhoihin tottumuksiin. Siksi hän koki ulkopuolisen tuen erittäin tärkeänä.

"Koin, että perheen ja vaimon tuki oli tärkeää onnistumisen kannalta, mutta suurin oivallus oli, että vain minä itse teen tai olen tekemättä tämän kaiken!"

Toimintavaiheeseen päästyään Matti totesi, että "nyt päästään sanoista tekoihin!", ensimmäisen kerran muutos eteni selkeästi puheesta säännölliseen ja konkreettiseen toimintaan. Matti koki, että tämä vaihe kesti pisimpään ja vaati paljon voimavaroja, aikaa ja energiaa. Haasteet tuntuivat välillä suurilta, mutta Matti koki motivaationsa olevan korkealla ja hän jaksoi työskennellä muutoksen toteuttamiseksi. Kuuden kuukauden jälkeen riski paluusta vanhoihin tottumuksiin vähenee ja Mattikin koki, että uudet tavat tuntuivat jatkuvasti helpommalta ylläpitää ja toteuttaa.

Reilun puolen vuoden jälkeen Matti oli päässyt ylläpitovaiheeseen, jossa hän oli kyennyt toteuttamaan uusia tapoja on jo muutaman kuukauden ajan. Matti koki, että tämä vaihe on tasapainoisempi ja muutoksen eteen ei joudu enää niin paljon työskentelemään. Matti arvelee, että tämä vaihe voi kestää koko elämän, mutta hän luultavasti joutuu sen eteen jatkuvasti työskentelemään. Toiset taas voivat elää ajattelematta asiaa ja muutos on pysyvämpi. Jotkut joutuvat jatkuvasti edelleen taistelemaan mielitekoja vastaan ja kontrolloimaan ärsykkeitä, jotta eivät palaa vanhoihin tapoihin, mutta muuten voivat elää ajattelematta muutosta.

"Repsahdus- käsitteestä tulisi päästä kokonaan eroon, koska se on tavanomainen, realistinen osa painonhallintaa ja valintojen opettelua"

Muutokseen kuuluvat myös taantumat, joiden aikana palataan vanhoihin tottumuksiin. Matilla sattui näitä "takapakkeja" useita, mutta hän oli määrätietoinen noina hetkinä ja palasi uudestaan ja uudestaan uusien tottumusten pariin. Monet hyvätkin yritykset loppuvat näihin sinällään inhimillisiin, normaaliin elämään kuuluviin tapahtumiin. Matti selätti nuo sudenkuopat hienosti, eikä sortunut tyypilliseen epäonnistumisen tunteeseen ja ajatukseen: "Ettei tämäkään nyt sitten onnistunut".

Matin prosessi jatkuu, mutta noin vuoden ajanjaksolla Matti on kokenut elämänhallintansa lisääntyneen ja oman terveytensä parantuneen huomattavasti. Hän on löytänyt aikaa itsensä hoitamiseen ja perhelleen. eräs merkittävimpiä oivalluksia hänelle oli, että hän tajusi katselevansa televisiota neljä tuntia päivittäin ja siitä johtuen hänellä ei tuntunut olevan aikaa...

Tunnistatko sinä missä vaiheessa itse olet omassa muutosprosessissasi?

Ajatuksia Aslak-kuntoutuksesta

"ASLAkiin ei vielä vuosina 2009-2011 valikoitunut työntekijöitä, joille oli selvästi kasautunut EHKÄISTÄVISSÄ olevia työkyvyttömyyden vaaraa lisääviä riskitekijöitä". Siinä on tutkimuksen mukaan Aslak (ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus)- kurssien anti. Työnantajalle kallis kustannus, josta tuloksellisuutta ei ole voitu todentaa.

http://bit.ly/1z4hejA

Tutkimuksessa käy ilmi, että 2009 -2011 kuntoutukseen osallistuneilla oli hieman useammin yleisen terveyden ongelmia ja kroonisia sairauksia kuin niillä, jotka eivät olleet kuntoutuksessa. Tämä on sinällään hyvä asia, mutta huolestuttavampaa työntekijän työkyvyn jatkuvuuden ja terveyden suhteen on se, että minkäänlaisia eroja ei enää kuntoutujien ja siihen osallistumattomien välillä löytynyt kun tutkittiin terveyskäyttäytymistä ja työhön liittyviä terveysriskitekijöitä.

"Työkyvyttömyyseläkkeisiin käytetään Suomessa vuosittain yli kolme miljardia euroa"

Johtopäätelmänä tutkijat totesivat, että ASLAKiin ei vuosina 2009-2011 valikoitunut työntekijöitä, joille oli selvästi kasautunut ehkäistävissä olevia työkyvyttömyyden varaa lisääviä uhkatekijöitä. Lisäksi todettiin että terveyskäyttäytymiseen liittyvät riskitekijät tai niiden kasautuminen eivät missään tutkitussa ryhmässä lisänneet todennäköisyyttä tulla valituksi kuntoutukseen. Sekä vuoden 2004, että vuoden 2008 ryhmässä ASLAKiin pääsi todennäköisimmin työntekijöitä, joilla ei ollut mitään elintapariskejä.

ASLAKin vaikuttavuudesta ei ole saatu esitettyä näyttöä ja tutkijat toteavatkin, että yhtenä syynä vähäiseen vaikuttavuuteen voi olla kuntoutuksen kohdentuminen työntekijöihin, joilla ei ole terveys- ja työkykyongelmia.

Mielestäni ASLAK- kuntoutukseen on aika miettiä aidosti vaikuttavia, työnantajankin kannalta järkeviä tapoja se toteuttaa. Työn tekemisen vaatimukset, työympäristö, arki, elämäntavat ja niiden aiheuttamat riskit, olemassa olevat terveyshaasteet sekä työkyvyn ylläpitäminen ovat ASLAKinkin päämääriä.

"ASLAKin vuosikustannukset ylittävät 30 miljoona euroa"

Mutta miten niiden oletetaan toimivan irrotettuna työpaikalta ja arjesta muutamaksi viikoksi? Kela on määritellyt standardit miten ASLAK- kuntoutukset toteutetaan ja millainen moniammatillinen tiimi kuntoutuksesta vastaa. Nyt mielestäni tulisi miettiä miten tämän tyyppinen toiminta tuodaan työpaikalle ja varmistetaan, että kaikki toiminta keskittyy olennaisesti työn tekemiseen, henkilön työkyvyn ylläpitoon ja parantamiseen, sekä terveyskäyttäytymisen kehittymiseen jokapäiväisessä työssä ja arjessa. Kyseessä on ammatillinen kuntoutus, miksei sitä tehdä siellä, missä työtäkin tehdään? Onko kylpylä todella oikea paikka siihen?

Tuleva AURA- kuntoutus, joka korvaa ASLAKin 2016, ei poista tätä epäkohtaa vaikka tuokin valintajärjestelmään joustavuutta ja toivottavasti myös tarkempaa kohdennusta.

Ennaltaehkäisy on parasta terveydenhoitoa

Pekka Puska, entinen Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen johtaja, on todennut, että ”lääketieteellisen tiedon perusteella voimme sanoa vakuuttavasti, että useimmat kansantautimme ovat hyvin myöhäiseen ikään asti ennaltaehkäistävissä olevia tauteja”. Tuohon ajatukseen kiteytyy paljon asiaa ja kysymyksiä. 

Mitä on todellinen ennaltaehkäisy esimerkiksi työselämässä? Entä sen ulkopuolella? Kenen vastuulla se on? Tulisiko työterveyshuollon tai työnantajan kantaa vastuu työntekijöiden työkyvystä? Miksei ennaltaehkäisyä tehdä enempää, kun varmasti tiedetään mitä pitäisi tehdä? Vai tiedetäänkö aidosti? 

    

                "Mitä on todellinen ennaltaehkäisy?"

Tietoa on kaikilla saatavilla helposti, mutta tietoa ei osata hyödyntää tai sitä ei ymmärretä. Ihmisillä on enemmän tietoa kuin koskaan, mutta silti tiedetään vähemmän. Miksi muuten ihminen kohtelee itseään ja terveyttään niin kaltoin kuin moni tekee? Terveydestä ja sen suuntauksista on muodikasta puhua. Äärilaidasta toiseen sijoittuvat, erilaiset ”oikeat” tavat toteuttaa liikuntaa tai ruokavaliota, tekevät kaikesta sekavaa ja ajoittain kiihkomielistä ”yhden asian” ajamista ainoana oikeana tapana. 

Totuus lienee kuitenkin, ettei meitä ole kahta samanlaista, vaikka perusfysiologialtamme olemmekin samankaltaisia. Siksi ei voi sanoa: ”tämä toimii varmasti sinulle!” tai ”tämä ei toimi sinulle!” Maltillinen kokeilu, kohtuus ja avarakatseisuus sekä aito oman kehon kuunteleminen ovat onnistumisen edellytyksiä.  Puhumattakaan oikeasta asenteesta.

Ennaltaehkäisy on työterveyshuollon tärkein, lakisääteinen tehtävä. Työterveyshuoltojen ansaintalogiikka kuitenkin perustuu enemmänkin sairauden hoitoon eli ollaan kaukana ennaltaehkäisystä. Se tehdään mitä laki velvoittaa vähintään tekemään, mutta ei juuri muuta.  Ennaltaehkäisyä on vaikea mittaroida, siihen on vaikea liittää euron kuvia, se vaatii aikaa, siinä on valtavasti muuttuvia tekijöitä. 

Elämme voimakkaasti muuttuvassa maailmassa ja myös työterveyshuoltojen on kehitettävä toimintansa ennaltaehkäisevää puolta voimakkaasti. Työterveyshuoltojen resurssit eivät tällä hetkellä useinkaan siihen riitä, joten yhteistyö yksityisen sektorin kanssa voisi olla useinkin hyödyksi kaikille osapuolille.

      "Ennaltaehkäisy on asenteisiin ja ajatusmaailmaan vaikuttamista."

Ennaltaehkäisevä työ saatetaan kokea vaikeaksi ja haastavaksi. Se on kuitenkin se tie, jolla aidosti vaikutetaan tulevien vuosien ja ikääntyvien työntekijöiden ja kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Asioihin tulee pyrkiä vaikuttamaan reilusti ennen kuin ongelmia ilmenee. Ennaltaehkäisy on asenteisiin ja ajatusmaailmaan vaikuttamista. Kohteen tulee olla halukas muuttamaan tapojaan terveyttään edistävään suuntaan, muuten tulokset jäävät laihoiksi tai tulevat esiin vasta pitkä ajan jälkeen.

Minun mielestäni jokaisen tulee ottaa vastuu omasta työkyvystään ja terveydestään. Jos kokee, ettei tiedä tarpeeksi, apua ja tietoa löytyy varmasti. Käytetään maalaisjärkeä ja pidetään kohtuus mielessä. Nautitaan elämästä terveydestä huolehtien, pyritään oppimaan itsestä ja omasta kehosta uutta, kehitytään ja kehitetään. Ei ennaltaehkäisyn tarvitse olla vaikeaa…

Terveys ja oma vastuu

Terveys on suomalaisilta kysyttäessä elämän arvoista suurin. Jostain syystä se on kuitenkin monelle itsestäänselvyys, kunnes se menetetään. Terveyden merkitys avautuu todenteolla siinä tilanteessa kun ei pystytäkään toimimaan kuten aikaisemmin. Työkyky menee, liikuntakyky heikkenee, puhumattakaan vakavammista, jopa elämää uhkaavista sairauksista.

     "Työterveyshuolto on nykymuodossaan enemmän sairaudenhoitoa"

Työpaikoilla on rakennettu työntekijöiden terveyttä tukevia rakenteita; tietenkin on pakollinen työterveyshuolto, on erinomaisia malleja varhaiseen välittämiseen ja tuetaan liikunta- ym. harrastuksia ja niin edelleen. Kaikki ovat tärkeitä ja niitä tarvitaan, mutta noissa kaikissa edellä mainituilla on myös omat puutteensa. Työterveyshuolto on nykymuodossaan enemmän sairaudenhoitoa, varhainen välittäminenkin on aina hieman jäljessä, kun puhutaan henkilöstä, jolla sairauspoissaolojen määrä on jo lähtenyt nousuun.

Liikunnan tukeminen helpottaa aktiivisten ja valmiiksi liikunnallisten harrastamista, mutta ei saavuta niitä, joilla liikunta ei ole niin luonnollinen osa arkea ja joilla sitä kautta tulevaisuuden terveysriskit ovat suuremmat. Todellinen, suunnitelmallinen ennaltaehkäisy edellyttää toimia aikaisemmin ja vaatii ennen kaikkea yksilön tukea ennen kuin terveyttä uhkaavat riskit ovat edes ilmaantuneet. Tärkein asia kuitenkin on yksilön oma vastuu, ajatusten ja jopa asennemaailman muutos.

Työtä tarjoavan yrityksen tehtävä on raadollisesti ajateltuna ainoastaan tuottaa voittoa. Yrityksen velvollisuus on pitää työnteko turvallisena ja pitää huolta, ettei työn tekemisestä aiheudu terveysriskejä. Kaikki työkykyä ylläpitävä ja tukeva toiminta, toimenpiteet ja tuki, lain velvoittamia asioita lukuun ottamatta, ovat sille täysin vapaaehtoisia. Siksi haluankin nostaa esiin työntekijän ja jokaisen yksilön vastuun omasta terveydestään/työkyvystään/toimintakyvystään/hyvinvoinnistaan.

"Erityisesti elintapasairauksista puhuttaessa törmään usein puhtaasti asennemaailmaan" 

Kaikkiin sairauksiin ei tietenkään voida vaikuttaa, mutta on todettu monien sairauksien liittyvän voimakkaasti elämäntapoihin. Ja se on asia, johon meistä jokainen voi vaikuttaa! Omaa terveyttä ei saa ulkoistaa muille. Aina on jotain mitä voi sen edistämiseksi tehdä, pieniä asioita arjessa ja valinnoissa. Silti sairaus voi iskeä, mutta mielestäni ei voi, eikä saa piiloutua sukurasitteen tms taakse: ”Meillä suvussa on aina ollut korkeaa verenpainetta!” – missä suomalaisessa suvussa ei ole ollut? Sukurasite tarkoittaa, että riski sairastua on kasvanut, mutta ei automaattisesti sitä, että sairauden puhkeaminen on vain ajankysymys. Mielestäni jokaisen tulisi tehdä kaikkensa terveytensä eteen, eikä saisi fatalistisesti vain odottaa milloin se tauti iskee.

Erityisesti elintapasairauksista puhuttaessa törmään usein puhtaasti asennemaailmaan ja jopa tietämättömyyteen. Sairauksien uhkaa ei pidetä vakavana, kun tilanne on juuri nyt hyvä ja oireet eivät edes välttämättä tunnu missään. Kuitenkin samanaikaisesti paino nousee, liikunta on olematonta, ravitsemus on retuperällä, tupakoidaan, alkoholin käyttö on merkittävää, työstressiä, unihäiriöitä… Mitä tarvitaan, että hälytyskellot soivat? Kaikille ei edes se ensimmäinen sydänkohtaus riitä.

   

Todellinen ennaltaehkäisy vaikuttaa ihmisten ajatteluun, asenteisiin ja tietoon. Se tukee elämäntapamuutoksissa ja auttaa ottamaan itse vastuuta omaan terveyteen ja työkykyyn liittyvissä asioissa. Parhaimmillaan jo ennen kuin ensimmäistäkään terveydenriskitekijää on olemassa.

Elämäntapamuutos – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Nykyään lähes kaikkea hyvinvointiin, terveyteen ja ulkonäköön liittyviä tuotteita ja palveluja markkinoidaan elämäntapamuutoksen varjolla. Mainoslause: ”Tämä mahdollistaa pysyvän elämäntapamuutoksen ja saat pysyviä muutoksia aikaan jo parissa viikossa, muuttamatta mitään…!” jo sinällään pitää sisällään paradoksin: pysyvä – parissa viikossa – muuttamatta mitään.

Tutkimuksissa on todettu, että käsittämättömät 90-95% runsaasti painoaan pudottaneista henkilöistä lihoo painonsa takaisin kahden vuoden aikana – ja usein korkojen kera! Miksi?

Syynä on se, että erilaiset dieetit ja tiukasti rajoitetut ruokavalinnat, sekä ylimitoitettu liikuntarutiini eivät useinkaan - kuten tutkimustulos osoittaa – jää pysyviksi tavoiksi arkirutiineja. Miksi?

Voimakkaasti rajoitetut, ja tiukat, usein lyhytkestoiset ”kuurit” ovat hankalia ja vaativat paljon enemmän aikaa ja tukea, kuin henkilöille on useinkaan tarjolla. Ihminen on perimmiltään mukavuudenhaluinen ja hänelle on tärkeää saada jotain vastineeksi ponnisteluistaan. Hän haluaa pääsääntöisesti nauttia tekemisistään ja tiukoilla ”kuureilla” se ei helposti onnistu.

Pysyvä elämäntapamuutos vie aikaa. Monella on jopa vuosikymmenien aikana opittuja tapoja toteuttaa asioita taustalla. Poisoppiminen ja uuden omaksuminen vie paljon aikaa ja vaatii melkoisesti tietoista ajattelutyötä valintojen ja omien toimintatapojen muokkaamisessa. Puhutaan vähintään kahdeksan (8) kuukauden ajanjaksosta, jolloin on todettu, että uusilla tavoilla voi olla pysyvyyttä. Se on pitkä aika!

        "Elämäntapamuutos vaatii ajattelua ja tietoisuutta valintojen äärellä."

No miten ”oikeaoppinen” elämäntapamuutos sitten tehdään? Mielestäni elämäntapamuutos EI tapahdu siten, että joku ulkopuolinen sanelee tarkasti miten tulee toimia, jotta paino putoaa tai kunto nousee ideaalimaailmassa ja lyö ohjeet käteen, että toimi näin ja saat pysyviä tuloksia (sellaisia ei olekaan!) Huikeita tuloksia saadaan aikaan esimerkiksi puolessa vuodessa, mutta jo vuoden kohdalla useimmilla on palattu vanhoihin tapoihin. Elämäntapamuutos lähtee henkilön itsensä omista arvoista ja tavoitteista, motivaatiosta ja elämäntilanteesta. Elämäntapamuutos tarkoittaa sitä, että henkilö tekee arjessaan pääsääntöisesti oikeita valintoja omien tavoitteittensa suhteen. Elämäntapamuutos vaatii ajattelua ja tietoisuutta valintojen äärellä. Se on myös määrätyllä tavalla sallivaa ja rentoa, koska eihän olla millään kuurilla, kyseessä ei pitäisi olla projekti vaan prosessi, ei ole kiire ja töitä muutoksen kanssa tehdään loppuelämää varten! 

Mielestäni elämäntapamuutoksen mittareina toimisivat paremmin jonkinlaiset toimintaa mittaavat mittarit kuin esimerkiksi pelkkä paino tai juostut kilometrit. Elämä viskelee; sairasteluja, elämänmuutoksia, työhaasteita – kaikki nämä aiheuttavat sen, että välillä mennään eteenpäin ja välillä vähän taaksepäin. Jos mitataan vain esimerkiksi sitä painoa, tasanne tai kilon parin takaisin tuleminen voi merkitä hyvin alkaneen toiminnan loppumista, koska tulee tunne epäonnistumisesta.

Sitä vastoin jos seurataan toimintaa, on mahdollisuus monipuolisemmin tarkkailla kaikkea henkilön muutokseen liittyvää. Elämäntapamuutos on nimensä mukaisesti tapojen muuttamista, uudelleen oppimista - siis toimintaa! Toiminnan seurauksena terveytemme/hyvinvointimme/painomme/kuntomme asettuu siihen mihin se oman tekemisemme perusteella tuleekin asettua. 

Mieti siis tarkasti ennen kuin aloitat kituuttamisen seuraavan kerran. Mitäs jos nyt tekisinkin asiat oikein ja pyrkisin aidosti vaikuttamaan kaiken toiminnan perustaan ja ytimeen – omiin toimintatapoihini! Kun ne muuttuvat kohti parempaa, myös fiiliksessä, ulkonäössä, painossa – missä tahansa – alkaa näkyä positiivisia muutoksia.

Unohda siis kiire ja tee asiat rauhassa, ja tee ne oikein!