Nykyisin on muotia puhua elämäntapamuutoksesta. Siitä kirjoitetaan
isolla lehdissä sankaritarinoita ja usein niihin liittyy suuri painonpudotus,
tekijän hehkutus miten hän sen teki (usein muuttamalla valtavasti asioita
elämässään) sekä lupaus siitä, että paluuta entiseen ei enää ole. Vaikka niin
aina toivonkin, niin ikävä kyllä vuoden päästä tällainen
"sankarilaihdutus" on enää muisto ja kilot palanneet takaisin.
Surullista. Mutta miksi näin on? Miksei suurin osa onnistu pysyvässä
muutoksessa?
Pohdin seuraavissa blogikirjoituksissani tyypillisiä
elämäntapamuutoksen kompastuskiviä, joita vastaani on urallani tullut. Ne eivät
välttämättä ole ainoat tai suurimmatkaan syyt, mutta hyvin usein eteen tulevia
kylläkin. Alla listaukseni näistä syistä. Avaan ajatuksiani nyt ensimmäisestä
kohdasta ja muista jatkan seuraavissa blogeissani.
Tyypillisimmät
kompastuskivet:
1. Liian
suuret odotukset
2. Kiire
3. Hankaluus
Liian suuret odotukset - "Heti mulle kaikki tänne nyt!"
Liian suuret odotukset liittyvät usein oheiseen nykypäivänä
yleiseenkin ajatteluun. TV:n laihdutusohjelmat, lehtien uusien
dieettivillitysten esittely ja nuo edellä mainitut sankaritarinat ruokkivat
kaikki ajattelua helposta projektista, joka kestää sen kolme kuukautta ja
lopputuloksena on uusi hyvinvoiva, upea minä, jolla elämässä kaikki on
kunnossa. Henkilö asettaa helposti itselleen ylisuuret odotukset ja tavoitteet
(pahimmillaan joku muu asettaa ne) ja keskitytään lähinnä lukuihin ja ulkoapäin
tulleisiin ohjeisiin. Henkilölle tulee syyllinen olo jos asetettu kilotavoite
jääkin kymmenen kilon päähän, jos tavoitteena oli 20 kg. Miksi? Loistava tulos,
mutta lähtökohtaisesti vaaka osoitti onnistumisen tai epäonnistumisen. Enkö
onnistunutkaan? Menikö kaikki työni hukkaan? Nämä ovat aitoja kysymyksiä, joita
henkilö itseltään kysyy.
Samalla monesti numeroita tuijottaessa unohdetaan oma sisäinen
ajatusmaailma: itsensä hyväksyminen, sallivuus ja positiivinen ajattelu.
Oleellinen kysymys ei ole mitä haluat muuttaa, vaan: Miksi haluat muuttua? Harvoin
paino itsessään on vastaus kysymykseen miksi, vaan syynä on useimmiten oma
jaksaminen, hyvä olo ja huoli omasta terveydestä. Mitäs jos mittareina olisikin
ollut päivittäinen fiilis, onnistuneiden treenien määrä ja vaikkapa
suunnitelman mukaisen ruokailun toteutuminen? Näissä onnistuminen aiheuttaa
vääjäämättä myös sen painon putoamisen, mutta paljon vähemmillä paineilla ja
epäonnistumisen tunteilla. Ja henkilöllä on aina mahdollisuus vaikuttaa suoraan
omiin valintoihinsa ja tekemiseensä.
Haasteena on tietenkin aikajänne. Pysyvät tulokset tulevat
hitaammin, mikä aiheuttaa ison haasteen motivaatiolle jos vain odotetaan nopeaa
ratkaisua. Jos paino on noussut esim. viimeisen 40 vuoden aikana nykyiseen
tilanteeseen - mikä todennäköisyys on tilanteen pysyvällä muuttamisella 3
kuukauden pikadieetillä? Olen aiemminkin tuonut esiin, että esimerkiksi paino
ei ole pysyvä määre vaan elää jatkuvasti. Siksi on tärkeää oppia toiminnan
tasolla oikeita malleja, jotka voi saada pysyväksi.
Toiminnan ja onnistumisen välillä on suora yhteys.
Elämäntapamuutoksissa ainoat mittarit eivät saisi olla pudotetut
kilot, juostut kilometrit tai nostetut kilot. Niillä on oma paikkansa, mutta
tuovat helposti epäonnistumisen tunteen jos asetetut tavoitteet eivät
pilkulleen täyty tai ylity. Mielestäni on oleellisempaa miettiä asioita
syvemmältä (miksi?) ja asettaa tavoitteita toiminnan tasolle ja seurata niiden
onnistumista. Näin voit nauttia onnistumisesta kun tiedät, että olet liikkunut
enemmän, tehnyt parempia valintoja, nukkunut paremmin. Muut tulokset ja ne
kilotkin seuraavat varmasti ja vääjäämättä perässä.
Vinkkejä pohdintaan:
1. Onko tavoite varmasti omasi - pohdi miksi se on sinulle tärkeää?
2.
Kiinnitä päähuomio tekemiseen ja seuraa sitä
3.
Kiinnitä huomio omaan olotilaasi ja tunteisiin - miltä tämä
tuntuu?
4.
Pyri ajattelemaan positiivisesti ja ole tyytyväinen kaikesta
kehityksestä oikeaan suuntaan