Terveys ja oma vastuu

Terveys on suomalaisilta kysyttäessä elämän arvoista suurin. Jostain syystä se on kuitenkin monelle itsestäänselvyys, kunnes se menetetään. Terveyden merkitys avautuu todenteolla siinä tilanteessa kun ei pystytäkään toimimaan kuten aikaisemmin. Työkyky menee, liikuntakyky heikkenee, puhumattakaan vakavammista, jopa elämää uhkaavista sairauksista.

     "Työterveyshuolto on nykymuodossaan enemmän sairaudenhoitoa"

Työpaikoilla on rakennettu työntekijöiden terveyttä tukevia rakenteita; tietenkin on pakollinen työterveyshuolto, on erinomaisia malleja varhaiseen välittämiseen ja tuetaan liikunta- ym. harrastuksia ja niin edelleen. Kaikki ovat tärkeitä ja niitä tarvitaan, mutta noissa kaikissa edellä mainituilla on myös omat puutteensa. Työterveyshuolto on nykymuodossaan enemmän sairaudenhoitoa, varhainen välittäminenkin on aina hieman jäljessä, kun puhutaan henkilöstä, jolla sairauspoissaolojen määrä on jo lähtenyt nousuun.

Liikunnan tukeminen helpottaa aktiivisten ja valmiiksi liikunnallisten harrastamista, mutta ei saavuta niitä, joilla liikunta ei ole niin luonnollinen osa arkea ja joilla sitä kautta tulevaisuuden terveysriskit ovat suuremmat. Todellinen, suunnitelmallinen ennaltaehkäisy edellyttää toimia aikaisemmin ja vaatii ennen kaikkea yksilön tukea ennen kuin terveyttä uhkaavat riskit ovat edes ilmaantuneet. Tärkein asia kuitenkin on yksilön oma vastuu, ajatusten ja jopa asennemaailman muutos.

Työtä tarjoavan yrityksen tehtävä on raadollisesti ajateltuna ainoastaan tuottaa voittoa. Yrityksen velvollisuus on pitää työnteko turvallisena ja pitää huolta, ettei työn tekemisestä aiheudu terveysriskejä. Kaikki työkykyä ylläpitävä ja tukeva toiminta, toimenpiteet ja tuki, lain velvoittamia asioita lukuun ottamatta, ovat sille täysin vapaaehtoisia. Siksi haluankin nostaa esiin työntekijän ja jokaisen yksilön vastuun omasta terveydestään/työkyvystään/toimintakyvystään/hyvinvoinnistaan.

"Erityisesti elintapasairauksista puhuttaessa törmään usein puhtaasti asennemaailmaan" 

Kaikkiin sairauksiin ei tietenkään voida vaikuttaa, mutta on todettu monien sairauksien liittyvän voimakkaasti elämäntapoihin. Ja se on asia, johon meistä jokainen voi vaikuttaa! Omaa terveyttä ei saa ulkoistaa muille. Aina on jotain mitä voi sen edistämiseksi tehdä, pieniä asioita arjessa ja valinnoissa. Silti sairaus voi iskeä, mutta mielestäni ei voi, eikä saa piiloutua sukurasitteen tms taakse: ”Meillä suvussa on aina ollut korkeaa verenpainetta!” – missä suomalaisessa suvussa ei ole ollut? Sukurasite tarkoittaa, että riski sairastua on kasvanut, mutta ei automaattisesti sitä, että sairauden puhkeaminen on vain ajankysymys. Mielestäni jokaisen tulisi tehdä kaikkensa terveytensä eteen, eikä saisi fatalistisesti vain odottaa milloin se tauti iskee.

Erityisesti elintapasairauksista puhuttaessa törmään usein puhtaasti asennemaailmaan ja jopa tietämättömyyteen. Sairauksien uhkaa ei pidetä vakavana, kun tilanne on juuri nyt hyvä ja oireet eivät edes välttämättä tunnu missään. Kuitenkin samanaikaisesti paino nousee, liikunta on olematonta, ravitsemus on retuperällä, tupakoidaan, alkoholin käyttö on merkittävää, työstressiä, unihäiriöitä… Mitä tarvitaan, että hälytyskellot soivat? Kaikille ei edes se ensimmäinen sydänkohtaus riitä.

   

Todellinen ennaltaehkäisy vaikuttaa ihmisten ajatteluun, asenteisiin ja tietoon. Se tukee elämäntapamuutoksissa ja auttaa ottamaan itse vastuuta omaan terveyteen ja työkykyyn liittyvissä asioissa. Parhaimmillaan jo ennen kuin ensimmäistäkään terveydenriskitekijää on olemassa.